Ihminen tarvitsee kolesterolia soluseinämän rakentamiseen
ja sappiyhdisteiden valmistamiseen. Liian korkea kolesterolipitoisuus
kuitenkin kerryttää kolesterolia verisuonten seinämiin ahtauttaen valtimoita. Samalla sydän- ja verisuonisairauksien mahdollisuus lisääntyy. Ihmisen ruokavaliossa kolesterolia lisäävät eräät kovista rasvoista saatavat tyydyttyneet rasvahapot, mutta tyydyttymättömillä rasvahapoilla on käänteinen vaikutus. HDL (high density lipoprotein) ja LDL (low density lipoprotein) ovat kolesteroleja elimistöön kuljettava proteiineja. HDL eli ”hyvä” kolesteroli kuljettaa kolesterolia pois kudoksista ja verisuonten seinämistä, ja LDL eli ”paha” kolesteroli (jotkut hiukkaset) kuljettaa kolesterolia kudoksiin, soluihin ja valtimon seinämiin. Juoksijoilla on kuitenkin todettu olevan keskimääräistä korkeammat HDL-tasot (Wood et al. 1977), ja tämä löydös on myös vahvistettu muissa tutkimuksissa. Toinen tutkimus (Lochen ja Rasmussen 1992) paljasti myös sen, että sepelvaltimotautiriskiä voidaan liikuntatottumusten sijaan tulkita selvemmin fyysisen kunnon perusteella. Maratonjuoksussa tämä havainto todettiin (Ketelhut et al. 1996) vertaamalla matkan nopeasti ja hitaasti juosseita henkilöitä toisiinsa. Nopeilla juoksijoilla suojaavan HDL-kolesterolin taso oli 16 % korkeampi, ja haittaavan LDL-kolesterolin taso puolestaan 13 % matalampi ennen kisaa mitattuina verrattuna hitaampiin juoksijoihin. Juoksun aikana nopeiden juoksijoiden HDL-pitoisuus veressä lisääntyi 40 prosenttiin verrattuna hitaimpien juoksijoiden 9 prosenttiin.

Teksti: Jari Hemmilä