Kuten otsikon saapasmaan-kielisestä loppuliitteestä voi päätellä, niin Birdie on vihdoinkin edennyt kohtaan differointi analysoidessaan miten Porterin kilpailustrategiat liittyvät urheilun merkilliseen maailmaan.

     Koskapa tavallista kansaa näyttää kirjamyynnin perusteella kiinnostavan maailmankaikkeuden laajeneminen ja kosmologian alkuräjähdysteoria sen lennokkaine syntyvaiheineen, ei liene kenellekään yllätys että myös lukeva kansa leviää sohvillaan vielä nopeammin kuin universumi noin yleisesti. Vastustaakseni tätä sohvaperunan laajenemista muodottomaksi ennätyskurpitsaksi, yritän tässä differoida valmennusohjelmaa jolla rasvasolujen eli adiposyyttien valtaantulo saadaan käännettyä tehokkaaksi liike-elämän konsulttien suosimaksi “läskit pois” -ohjelmaksi. Koska muuten maailmankaikkeuden laajenemisen selittävä teoria tunnetaan kuuluisan koiranleukaisen venäläissyntyisen tiedemiehen ansiosta nimellä “alpha-beta-gamma-teoria”, on tietenkin syytä keksiä myös kiinteytymisen selittävälle ohjelmalle jokin näppärä nimi. Alkuräjähdysteorian syntyvärähtelyt alkoivat muuten Pietarin yliopistossa, joten teoriahan on lähes suomalainen. Pietarin varjoisilla kaduilla sitäpaitsi paljon aikaansa myös Helsingissä viettänyt Lenin todisti että punasiirtymä on termi joka yhdistää sekä taloustiedettä että tähtitiedettä.

     Nykyäänhän kaikki tietävät että Fred Hoyle lanseerasi sähköisessä mediassa alkuräjähdysteorialle nimen “Big Bang”, joten iskevä nimi jolla vaikkapa Töölön kuningatar Pirjo Nuotio voisi vastaavasti kiinteytysmallia kutsua on tietenkin “loppukevennys”. Virallisempi alpha-beta-gamma-teoriaa vastaava tekijät kreditoiva nimitys joka kaikille ensimmäisenä tulee mieleen on tietenkin Birdie-Clark-Daniels-malli eli lyhyesti B-C-D-malli.

Birdie ja Kunnon Portaat

     Jokaiselle valmennusleirillä rasituksesta iltanuotion ääreen sammuneelle tuttu nimihän on toki Jack Daniels. Paitsi tutut nestetankkaukset (ja joskus myös tyhjennysharjoitukset), Danielsin nimi tuo mieleen myös hapenkulutuksen taulukot ja siihen perustuvat valmennuksen tehoportaat (sekä tietenkin vuoristoharjoittelun). Koskapa Daniels on kaiken lisäksi kotoisin läheltä paikkakuntaa jossa markkinointiguru Michael Porter syntyi, on melko luontevaa käsitellä porterilainen differointi hieman danielsilaisittain marinoituna. Valitettavasti Jack Daniels entisenä olympiaurheilijana tunnetaan hieman kisahenkisistä opeistaan, joten tulevassa juttusarjassa rustataan näitä kunto-oppeja hieman kansanomaisempaan suuntaan.

     Jompikumpi taloustieteen kirjan joskus nähneistä lukijoistani voikin tässä vaiheessa jo arvata, että mallin C-kirjain saa luvan symboloida Clark-nimistä kemistin koulutuksen saanutta ekonomistia, jonka mukaan talouden sektorit ovat alkutuotanto, teollisuus ja palvelut. Clarkin aivoituksia on siis se idea että talousjärjestelmä on kehittyneellä tasolla silloin kun se ei enää tuota mitään järkevää ja konkreettista, vaan kaikki yrittävät kusettaa toisiaan ostamaan jotain pyramidihuijauksen tapaisia (rahoitus)palveluita, ja mieluiten anaerobisesti eli velaksi, vaikkapa Sofia pankin siimeksestä myönnetyllä toimeentulovaralla. Ihmiset jotka osaavat kieliä huomannevat tääs vaiheessa että Sofia tarkoittaa kreikaksi viisasta, mutta Suomessa näin ei siis ole. Juttusarjan myöhemmissä osissa kumpikin lukijani toivottavasti oivaltaa, että rummuttamani valmennusmalli lainaa Clarkilta vain osien nimet, ei suinkaan sektorien välistä painotusta, aivan samoin kuten alkuräjähdyksen ydinsynteesin selittävässä alpha-beta-gamma-teoriassa keskimmäisen b-kirjaimen teoriaan lainannut fyysikko ei liittynyt asiaan kuin mutkan kautta ja väkinäisesti.

     Markkinoinnin jargoniin palataksemme differointi siis tarkoittaa lyhyesti sanoen sitä, että äkkiseltään samalta näyttävästä mössöstä tehdään hieman erilaisia variantteja, kuten vaikkapa usein kultakaupankin ikkunasta löytyvän ale-sanan lisäksi olvin kielestä löytyy myös herkullisia ilmaisuja kuten stout, lager, bitter ja tietenkin se porter. Juoksun ihmeelliseen maailmaan siirrettynä tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että eri päivinä juostaan eritehoisia harjoituksia. Hienostellen voitaisiin sanoa, että eri harjoitukset vastaavat spesifisesti erilaisiin tarpeisiin, ja kaikilla meillähän on tarpeita, joita vaikkapa Unioninkadulla iät ja ajat asunut Erik Allardt niin näppärästi luokitteli Espoon Isossa Vasikkasaaressa sijaitsevassa Poseidonin temppelissä. Vaikka itselläni ei ollutkaan mahdollisuutta käydä kansakoulua loppuun saakka, ala-asteen yleissivistykseen käsittääkseni kuuluisi kyky havaita että Allardtin kolmijako muistuttaa hämmästyttävästi oppeja sielun tarpeista joista Platon kirjoitti Valtio-teoksessaan.

     Puhuessamme differoinnista täytyy kuitenkin teroittaa mieliin yleinen ajatusvirhe jossa ylilukenut akateemikko sekoittaa toisiinsa termit erikoistuminen ja spesifisyys. Erikoistuminen tullaan jatkossa käsittelemään omissa kolumneissaan joten ei siitä sen enempää, mutta siirrytäänpä tarkemmin siihen spesifisyyteen. Jokaisella erivauhtisella treenillä on siis oma enemmän tai vähemmän tarkasti määritelty fysiologinen (en siis käytä sanaa lääketieteellinen joka etymologisesti viittaa pillerien annosteluun ja farmakologiaan) vasteensa suuressa juonessa jossa pehmeä kotletti muuttuu jänteväksi atleetiksi. Tuota elämän raakaa polkua havainnollistamme pitkähköllä juttusarjalla jossa satunnainen turisti (vaikkapa jääkiekkoilijan hahmossa) astelee ylväästi pitkin Aleksanterinkatua syventyen älyllisesti haastaviin teoriaosuuksiin historian merkkipaikoissa.

     Jo antiikin kreikkalaiset uskoivat evoluutioon ja siihen että elämä oli kotoisin merestä noin 550 vuotta ennen nasaretilaista puusepänpoikaa joka ei huhupuheiden mukaan tehnyt päivääkään töitä, mutta silloin kun yritti sitä pidettiin täytenä ihmeenä. Tästä on myös teoria mihin puolueeseen näillä kriteereillä kannattaa liittyä, mutta vaikkapa politiikan tutkija Mikko Lahtinen saa tulkita näitä vitsejä tarkemmin. Vasta kun englantilainen Charles Darwin sai uudestaan saman idean että alkeellinen elämä syntyi ensin jossain ureapitoisessa ankkalammikossa, hyppäsi pelästyneenä maalle muuttuen samalla apinaksi, ja lopulta hieman enemmän keskikaupungille talsiessaan transformoitui älymystön akateemiseksi edustajaksi. Tästä älymystö-vaiheesta ei tosin ole löytynyt aivan varmoja todisteita, ainakaan jos sillä tarkoitetaan rationaalisesti toimivaa kuluttajaa, mutta evoluutio-opin hengessä aloitamme silti opastuksemme Katajanokan Meritullin puoleisesta laiturista jonne satunnainen turistimme jääkiekkoilijan hahmossa ajaa Sunseeker Predator -veneensä mikäli ei ole liikaa innostunut Jack Danielsista ja ajanut matkalla karille.

     Vaikka viherpiipertäjät ovatkin varoittaneet aurinkoisten kesäpäivien aiheuttamasta merivesien noususta, vedenpinta Helsingissä on edelleenkin alempana kuin laiturin yläreuna. Tämä oleellinen huomio auttaa meitä ymmärtämään mitä lihaksia tappajaetanan ryhdillä liikkuvan sohvaperunan täytyy ensin itsestään löytää, ennen kuin pystyasennossa suoritettava juoksunomainen liikunta on mahdollista. Siksi tämän valmennusmallin ensimmäisen osan aiheena ovat alkuvalmistelut eli esileikki, mitä tarvitaan ennen tehokasta liikunnallista aktia. Eihän Helsinkiäkään rakennettu päivässä (niin kuin ei Roomaakaan), vaan vasta kun Tukholman suunnalla vaikuttaneen aatelisperheen terävä vesa nimeltä Pietari Brahe siirsi juuri kreivin aikaan kaupungin entiseltä paikaltaan Vanhankaupunginlahdelta nykyiselle paikalleen Vironniemelle vuonna 1643, alkoi homma pelittää hieman paremmin. Siksi B-C-D-mallin virallinen nimi tälle alkutuotantoakin edeltävälle pohjatyölle on Pietarin Perusparannus.

     Pietari Brahe oli ahkera mies, ja hän ehti samoihin aikoihin perustaa myös Turun Akatemian ja aloittaa oikeustieteellisen opetuksen maassamme. Kunnon juristin tapaan professorina periaatteessa toiminut Johan Stiernhöök oli tosin lähes aina poissa akatemiasta, mutta tämä lakiopillinen viittaus auttaa ymmärtämään, että tämän remonttivaiheen aikana on tarkoitus luoda elimistön hallintasuhteiden perusta, eli siis tiukentaa lihasten omistajaohjausta muidenkin kuin peräpukamien osalta. Myöhempien aikojen lakitieteiden sankareista ja korkean koulutuksen sisäistäneistä turkulaisista mieleen nousee tietenkin (pankki)asioitansa ajanut Juha Turunen. Mutta tyhjästä on paha nyhjäistä, kuten Saksassa Mylläri Arnoldin oikeustapaus todisti jo 1700-luvulla, mutta Suomessa esimerkiksi Peter Fryckman on joutunut toteamaan, että ilmavirtaukset eivät vielä kaikkia oikeudenmukaisuuden periaatteita ole tänne pohjoiseen kuljettaneet.

     Äkillinen ilman starttitukia tehty lähtö juoksulenkille ilman osaavaa omistajaohjausta on tae varmaan lihasten konkurssiin ja selvitystilaan. Lihasten oikeudet pystyä toteuttamaan omia tehtäviään on siksi taattava ennen suurempia iskuja kohti kylmää ja kovaa asfaltin pintaa. Juoksusta uneksivan sohvaperunan uskoa on vahvistettava pyhän kolminaisuuden osalta jonka muodostavat pohkeet (myös Tibialis Posterior riippumatta siitä laskeeko joku valopää sen säärilihaksiin vai pohjelihaksiin), etureidet (ettei homma mene aina reisille on syytä vahvistaa Quadricepsit), sekä tietenkin selkälihakset (varsinkin kaikkien unohtamat paraspinaaliset lihakset).

     Näiden lihasmassojen merkityksen huomasi vuonna 1997 myös Karl Muller ollessaan Koreassa korean korealaisen vaimonsa kanssa kärsien ikävistä selkäkivuista joita edes vaakatasossa tehty oheisharjoittelu ei poistanut. Pieniä harmaita aivosoluja rasittavan pohdinnan tuloksena syntyi tehdas joka valmistaa ryhtiä parantavia MBT-kenkiä joilla lumbaarinen lordoosi ja torakaalinen kyfoosi pysyvät rajoissa joita EU-direktiivit edellyttävät, sillä kuten tunnettua kurkku ja selkä eivät saa olla liian käyriä. Kun on ollut liian kauan rähmällään ja kumartanut vääriä kuninkaita, on Pietarin Perusparannus -vaiheen tehtävä hankkia lihastasapaino jota pystyssä päin kulkeva ihminen tarvitsee eikä pelkästään treenata salilla Latissimus Dorsi- lihaksia jotka ovat puissa hyppivillä apinoilla vahvoja. MBT-kävelyn ohella Darwin-hyppy eli kyykkyhyppy on toinen tehokas tapa hallinnoida juoksussa tarvittavia mutta microsoftin käytössä surkastuvia lihasomaisuusmassoja. Tätä liikettä allekirjoittanut joutui aikoinaan harjoittelemaan Santahaminassa telamiinojen kera, mutta nykyään kuulemma armeijan treenit hoituvat tietokoneella golfia pelaten. Hieman laiskempi yksilö voikin tehdä siksi tämän analogisen kyykkyhypyn ilman varsinaista ilmaan ponnistusta, ainoastaan hitaasti kyykystä nousten, selän suoristaen ja varpailleen kurottaen.

     Urheilun lajikirjoa miettiessään huomaa helposti että myös perinteisen tyylin hiihto eli Pertsa ja Kickbikellä luikauttelu eli Kilu näyttävät kehittävän samoja lihasryhmiä kuin Darwin-hyppy. Mikäli ei aio palella koko kesää Kivikon Ylläs-hallissa mäkisillä sisäladuilla, niin Kickbike on Helsingin leveysasteilla se ympärivuotisempi ja paremmin kaupungin design-pääkaupunki-imagoon sopiva vaihtoehto, onhan vempain sentään helsinkiläisen lääkärin suunnittelema eikä minkään espoolaisen valelääkarin tekele. Varoituksen sanana täytyy kuitenkin muistuttaa, että ilman pientä tekniikkaharjoittelua touhu ei vaikuta aivan yhtä lennokkaalta kuin jos vaikkapa Hannu Vierikko olisi asialla. Vastaavasti oikealla tekniikalla saadaan treenattua jalalle huima liikelaajuus josta on hyötyä sekä juoksussa että perinteisen tyylin hiihdossa. Hieman edullisemmista treenivälineistä se vanha kunnon hyppynarukaan ei muuten ole mikään pöllömpi kapistus ponnistusvoiman kehittämiseen.

     Siispä kun ensi kerran aiot rynnätä lenkkipolulle, mieti ensin olisiko syytä sittenkin keskittyä ensin lihasten oikeusvaltion perustavaa laatua oleviin tasa-arvokysymyksiin ja suorittaa Pietarin Perusparannus. Ja vaikka Zen-perinteeseen kuuluukin suoritus keskittyneenä ilman MP3-soittimesta kajahtavaa Apocalypticaa tai Sibeliuksen sinfonioita, voi ohjeen ilmaista myös nuottivihosta joskus löytyvin termein “poi a poi piu mosso”. Mikäli kumpikaan lukijoistani ei ole koskaan soittanut nokkahuilua ala-asteen joulujuhlissa, näille epämusikaalisille tiedoksi että merkintä tarkoittaa jotakuinkin suurin piirtein “vähitellen liikkuvammin”.

Birdie 08.04.2010